Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 22. joulukuu 2019

Todenpuhuja saisi yösijan,

vaikka sananlasku muuta väittääkin.

Suomen pitkäaikaiset presidentit Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto olivat kaikki kuuluisia siitä, etteivät he epäröineet lausua hyvinkin negatiivisia ja pessimistisiä mielipiteitään, vieläpä kärkevästikin.

Siitä huolimatta heidät kaikki valittiin tasavaltamme korkeimpaan tehtävään. Ilmeisesti ikävän asian sanominen ääneen osoittaa rehellissyyttä ja rohkeutta. Ja kun epäkohta on ääneen sanottu, voi alkaa miettiä sen korjaamista. Kaiken huipuksi nuo em. kolme miestä elivät aikana, jolloin Suomella oli olemassa todellisiakin ongelmia ilman, että niitä olisi tarvinnut omasta päästään keksiä.

Koiviston presidenttikauden jälkeen Suomen poliittinen ja taloudellinen asema on kiistatta suuresti vahvistunut, sillä emme enää ole mikään Neuvostoliiton puskurivyöhyke.

Kuitenkin tuntuu, ettei Koiviston jälkeen kukaan poliitikko ole uskaltanut sanoa mitään ikävää luullen siten menettävänsä kansansuosionsa, jota tuskin edes on olemassa.

Tilanne on huono, sillä poliittisen johtajan pitäisi johtaa, johtaa edestä eikä piileksiä galluppien takana. Jos vain gallupit ratkaisevat, emme tarvitse johtoa ollenkaan, mielipidehän on meillä kaikilla kaikesta kaikenaikaa.

 

Kaikesta huolimatta, rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta 2020.

Juha Vahe

                                                                                            

 

maanantai, 31. joulukuu 2018

Kirjan teknisistä ratkaisuista

Olen ymmärrettävästi saanut oudoksuntaa siitä, että julkaisin kirjan vain sähköisenä. Ajattelin, että nyt on ns. vastahyökkäyksen aika.

Olen syksyllä lukenut kolmekin kirjaa niin lystikkäästä aiheesta kuin Donald Trump. Koska suomennetut kirjat ovat helpommin saatavissa ja lisäksi lukeminenkin sujuu hiukka nopeammin, olen lukenut ne suomeksi. Ainakaan ko. kirjojen suomennoksissa ei ole yhtäkään valokuvaa. Ehkä on ajateltu, ettei naamakuvia tarvita. Toisaalta kun kyse on kuitenkin suomalaiselle vieraasta aiheesta, kuvat toki helpottaisivat nimien yhdistämistä siihen, mitä kuvia mediasta on aiemmin nähnyt. Myös organisaatiokaavioista olisi hyötyä, kun puhutaan esim. Valkoisen talon hallinnosta. Päivänselvästi kyseessä on pyrkimys säästää kirjan valmistamiskustannuksissa.

Moni e-kirjakin on kilotavuluokkaa, minulla on yli 12 megatavua. Siellä on yli 30 kuvaa, joista ehkä 2 on aiemmin julkaistuja. Sähköiseen kirjaan on helppo sisällyttää runsaasti aineistoa. 


Englannin kieltä käyttämällä e-kirjalle olisi mahdollista saada ainakin teoriassa isokin lukijajoukko Amazonin kautta – tosin varmaan aika suuressa kirjajoukossa, jolloin taasen hakusanojen valinta korostuu

tiistai, 11. joulukuu 2018

Arvioita kirjasta

Kiestingist%C3%A4_Viipuriin.jpg

"Kiestingistä Viipuriin 1941 – 1944. Isäni Jouko Vaheen sotatie"

http://hikkaj.blogspot.com/2018/12/kiestingissa-taistelivat-muutkin-kuin.html

https://www.piksu.net/artikkeli/kiestingistä-viipuriin-kertomus-siitä-miten-inhimillisyys-kietoutuu-sotaan

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kiestingista-viipuriin-isani-jouko-vaheen-sotatie/

perjantai, 30. marraskuu 2018

Tein isänpäivälahjan myöhässä

Kiestingist%C3%A4_Viipuriin.jpg


 

1970- ja 80-luvuilla isäni Jouko Vahe pyrki saattamaan kirjalliseen muotoon kokemuksiaan jatkosodasta. Suurimman osan ajasta hän oli päätyössä kauppaoppilaitoksen rehtorina ja Rauma tuskin oli mitenkään ihanteellinen paikka tutkimustyöhön. (Tuon ajan menetelmin Helsingin arkistoista ei esim. saanut ns. arkistolainoja Raumalle.)

Eläkkeelle jäätyään Jouko joutui onnettomuuteen, joka vei hänen huomionsa viimeisen näennäisen terveen vuoden aikana ja 1988 alussa hänellä diagnosoitiin parantamaton syöpä, johon hän kuoli huhtikuussa 1988 vasta 66 vuoden iässä. Sotajutut jäivät kesken.

Itse olin valmistunut 1981- 82 historian opettajaksi, jota pari vuotta kokeilinkin päätyönä ennen ryhtymistä täyspäiväiseksi tietokirjailijaksi. Olin tietysti perillä isäni hommista, mutten niihin puuttunut. Hänen kuoltuaan katsoin tarvitsevani riittävän pitkän ajallisen etäisyyden – ja olin toki työllistetty muitten kirjahankkeiden parissa 2016 asti.

Pari vuotta sitten suunnittelin aluksi julkaisevani isäni tekstit sellaisenaan skannattuina netissä. Sukulaiseni Ristomatti Vahe otti kuitenkin perin ystävällisesti hoitaakseen isäni kirjoitusten muuttamisen tekstitiedostoiksi, jolloin tuli mahdollista liittää ne yhdeksi kokonaisuudeksi omien tekstieni kanssa, joissa sijoitan isäni kokemukset poteron tasalla osaksi laajempaa ja helpommin hahmotettavaa kokonaisuutta. Tulos on tuossa linkissä.

Tein isänpäivälahjan 30 vuotta ja kolme viikkoa myöhässä.

tiistai, 13. marraskuu 2018

Kirjan Kiestingistä Viipuriin sisällysluettelo

Sisällysluettelo

Alkusanat

Alkuperäisaineisto

Isäni tausta

Vapaaehtoisten asema kesällä 1941

 

Sotatoimet pohjoisessa 1941

 Strateginen tilanne

 Vuoden 1941 hyökkäyksen strategiset tavoitteet pohjoisessa

 Pohjois-Suomessa käytössä olleet voimat

 Operatiiviset vaihtoehdot päästä strategisiin tavoitteisiin

 Suomalaiset ja saksalaiset joukot

 Ensimmäinen JR 53:n kokema suuryllätys

 Toinen yllätys

 Marraskuun 1941 hyökkäys

 

Jouko Vahe: Pitkä toukokuu 1942, kirjoitettu 1977

 Tausta

 Henskelikukkula

 Kommpania Ormala ”pikkutakkisillaan”

 Teltta Sernitsalammen maastossa

 Hälytys!

 Korpraali Paavo Väänänen, lestadiolainen

 Vastaisku

 Sehän on majuri!

 Suon hinta

 Rykmenttien tuho

 Vieras portti

 Viimeinen kukkula

 Korpraalin muisto

 

Koulutus asemasodan aikana

Kesä 1944

Niinisalon Upseerikoulu 1944

Jouko Vaheen sotatie, tiivistelmä

Kotiutus ja internaattikoulu

Sota sosiaalisen muutoksen moottorina

Isäni suhde sotaan

Loppusanat

Kirjallisuuskatsaus ja lähdeluettelo